Amerikankarvatonterrierin historia

Ensimmäinen amerikankarvatonterrieri nimeltään Pipe’s Josephine syntyi vuonna 1972 puhdasrotuiseen ja karvalliseen rottaterrieripentueeseen Yhdysvaltojen Luisianassa. Koiran omistaja Edwin Scott alkoi tutkia karvattomuuden periytymistä ja aloitti rodun kehityksen Josephinen jälkeläisistä. Vaikka Scott ei koskaan käyttänyt muita kuin rottaterriereitä kasvatusohjelmassaan, hänen aikeenaan oli aina pitää karvattomat koirat omana rotunaan. Vuonna 1999 United Kennel Club tunnusti rottaterrierin ja karvattomat koirat rekisteröintiin UKC:iin rottaterrierin karvattomana muunnoksena.

Amerikankarvatonterrieri hyväksyttiin omaksi rodukseen United Kennel Clubi:ssa 01.01.2004. Kuitenkin rottaterrieriristeytykset ovat edelleen sallittuja rodun geenipoolin laajentamiseksi. Kaikki risteytyspentueisiin syntyvät koirat rekisteröidään amerikankarvatonterriereinä. Rottaterrierejä on voinut vuodesta 2004 lähtien rekisteröidä UKC:n ohella Amerikan kennel Club:n Foundation Stock Service® -rekisteriin.

Amerikankarvatonterrierin kantarotu rottaterrieri on kehitetty 1900-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa eurooppalaisista terrieriroduista. Rodun kehityksessä on käytetty esimerkiksi sileäkarvaista kettuterrieriä, manchesterinterrieriä, bullterrieriä ja jo sukupuuttoon kuollutta valkoista vanhaenglanninterrieriä (Old English White Terrier). Rotu kehitettiin maatilan tuholaistorjujaksi. 1910-1920-luvuilla koirien metsästysominaisuuksia sekä nopeutta haluttiin kehittää parantamalla haju- ja näköaistia ja näin ollen rotuun risteytettiin muun muassa beaglea, whippetiä ja italianvinttikoiraa. Lisäksi sileäkarvaisten kettuterrierien risteytyksiä jatkettiin ja koon pienentämiseksi käytettiin myös amerikankääpiökettuterrieriä. Rottaterrieriä ei ole jalostettu luolakoiraksi vaan muun muassa pidemmät jalat, pidempi selkä, syvempi rintakehä sekä muut rakenneominaisuudet tukevat sen käyttötarkoitusta maanpäällä metsästävänä nopeana tuholaistorjujana. Rottaterrieri metsästää rottia, jäniksiä ja sitä on erityisesti käytetty apuna oravanmetsästyksessä ilmoittamaan puussa olevista oravista. Maatalouden muuttumisen ja kemikaalien kehittymisen myötä rottaterrierin tarve tuholaisten hävityksessä pieneni ja rotu harvinaistui. Nykyään rottaterrieriä käytetään hyvin paljon myös seurakoirana.

Amerikankarvatonterrieri ei karvattomuutensa takia sovellu erityisen hyvin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen eli tuholaistorjuntaan, mutta sen luonne vastaa hyvin pitkälti rottaterrieriä. Amerikankarvatonterrieri on pääasiassa seurakoira, mutta soveltuu hyvin erilaisiin koiraharrastuksiin sen aktiivisen luonteen vuoksi. Amerikankarvatonterrierin jalostuksessa on joidenkin linjojen luonteissa huomattavissa kehitystä enemmän pehmeämmäksi ja paremmin seurakoiraksi soveltuvaksi, mutta pääasiassa rodussa halutaan säilyttää alkuperäinen luonne.

Amerikankarvatonterriereiden määrä

Ensimmäiset amerikankarvatonterrierit saapuivat Suomeen Yhdysvalloista huhtikuussa 2003, kaksi narttua ja yksi uros. Toukokuussa 2004 syntyi Suomen ja koko Euroopan ensimmäinen AHT-pentue. Aluksi rodun harrastajat olivat pääasiassa muiden karvattomien rotujen harrastajia.

Vuoden 2009 lopussa Suomessa oli noin 200 amerikankarvatonterrieriä. Rotuyhdistys arvioi, että Euroopassa on yhteensä noin 500-600 amerikankarvatonterrieriä. Maailman AHT-määrä on arvioiden mukaan noin 3500-4500 koiraa.